“Niin, miten tämä suljettiinkaan?” Syyskuun alussa otettiin ensimmäiset varovaiset askeleet Javan salaperäiseen maailmaan. Ihan kun tässä ei olisi ollut tarpeeksi, myös ohjelma oli vähintäänkin outo, Emacs. Siirtyminen graafisesta XP-Vista-KDE-Os X -karkkimaailmasta karuun ja silti massiiviseen outojen pikanäppäinten, toimimattoman copy-paste -ominaisuuden ja hassun logiikan maailmaan ei ollut helppo. Olihan Emacsissa hienojakin ominaisuuksia: Java-koodi sisentyi nätisti ja ohjelma pyöri ripeästi etäyhteydenkin kautta. On ehdottomasti oikea ratkaisu tehdä alkupään tehtävät editorilla joka ei päästä koodin kirjoittajaa liian helpolla. Jos olisin heti tarttunut Eclipseen tai muuhun virheistä varoitteleviin ohjelmaan Javan syntaksi ei varmasti olisi luonut kaikkia niitä synapseja kun se nyt loi. Monen hehkuttama Emacs ei kuitenkaan muodostunut minulle jumalan sanansaattajaksi jollaisena se monien puheessa esiintyy. Vaikka pikanäppäimiä kuinka oppi, aina tuntui siltä, että kaiken voisi tehdä helpommin, selkeämmin ja toimivammin. Ohjelma saa toki olla yksinkertainen, mutta voisi olettaa, että silloin se olisi myös selkeä. Minulle Emacs ei ole sitä vieläkään. Kaikkein raivostuttavinta oli ikuinen kaatuilu ~joka kolmannella kerralla tekstiä leikepöydältä liitettäessä.
Vanhasta kaksitasosta Concorden ohjaamoon siirtyessä on varmaan jokseenkin sama tunne kuin ensimmäistä kertaa Eclipsen avautuessa Emacsin kanssa taistelun jälkeen. Kaikki on huimasti huimasti tehokkaampaa, nopeampaa, automatisoidumpaa ja kauniimpaa, säädettäviä nappuloita on kymmenkertainen määrä ja systeemi toimii ilman sen kummempaa arpomista. Eclipse on ohjelmana huiman laaja enkä vielä kurssin lopussakaan osannut käyttää kuin murto-osaa sen tarjoamasta potentiaalista. Silti se tarjosi minulle sen, mitä siltä kaipasin: se hoiti rutiininomaiset tehtävät antaen täyden vapauden keskittyä olennaiseen eli luokkarakenteiden suunnitteluun, eri vaihtoehtojen pohtimiseen ja mahdollisimman järkevän rakenteen luomiseen. Yksi parhaista ominaisuuksista oli uusien luokkien tuominen automaattisesti, varsinkin Swing-komponenttien kanssa leikkiessä tämä säästi huimalta määrältä kirjoitettuja rivejä. Kaikkine valikkoineen Eclipse oli graafisen käyttöliittymän aikana elämänsä eläneelle melko intuitiivinen ja helposti lähestyttävä kokonaisuus, ja varmasti se ohjelma jonka avaan jos vielä joskus jotain Javaan liittyvää teen.
