Loppupuheenvuoro tuli jo pidettyä, mutta runosuoni jatkoi sykkimistään niin, että päätin vielä sanoa sanasen teoriatehtävistä yleensä. Aluksi pidin niitä typerinä. Mitä ihmeen tekemistä esseillä ja koodaamisella on toistensa kanssa? Loppujen lopuksi ne toimivatkin. Opin paljon esseitä kirjoittamalla, sillä niitä varten jouduin lukemaan sekä kurssin oppikirjoja että Sunin tutoriaalia.
Käsitekartat jäivät ainakin minulle täydeksi mysteeriksi. Tavallisesti teen miellekarttoja kaikesta. Koko yliopistourani aikana olen tehnyt käsitekarttoja jokaisesta lukemastani kirjasta. Luulin, että käsitekarttojen tekeminen olisi minulle helppoa kuin mikä. Eipä ollutkaan. Olen tottunut tekemään käsitekartat oman logiikkani mukaan sellaisiksi, että ne hyödyttävät minua itseäni. En osannutkaan tehdä niistä sellaisia, että myös muut olisivat ne ymmärtäneet. Sinänsä ihastuin kyllä Cmap toolsiin ja latasin sen omalle koneellenikin ja olen käyttänyt sitä omien juttujeni tekemiseen. Harmi vain, että ohjelma on aika hidas.
Kaikesta tästä pitäisi ehkä löytää joku punainen lankakin. Se voisi olla, että esseiden ja käsitekarttojen painoarvoa kurssilla voisi nostaa. Luulisi, että joko esseet tai käsitekartat ovat sopivia oppimismuotoja melkein kaikille. Näin ollen niiden merkitystä ja niiden huolellista tekemistä voisi painottaa.
