Viimeisiä minuutteja Studio 1-kurssista viedään ja on aika summeerata kulunutta kurssia ja antaa palautetta.
Aloitetaan vaikka Java-tehtäväkierroksista. Tehtävät olivat ihan mukavia, kattavia ja mielenkiintoisia. Erityistä kiitosta ansaitsee tehtävien muodostama jatkumo. Olisin kaivannut tehtäviin lisää graafista puolta jo aikaisemmassa vaiheessa, sillä sen osuus muihin tehtävien aihealueisiin nähden korostui erityisesti ohjelmointiprojektissa. Nyt tuntui jotenkin hassulta että Javan grafiikkakirjastot – joihin monen kurssilaisen projekti nojasi – käytiin läpi vain nopeasti luennontapaisella ja siltä pohjalta vähemmän kokeneenkin koodaajan olisi pitänyt lähteä omaa projektiaan toteuttamaan.
Teoriatehtävät olivat myös mielenkiintoisia, mutta olisin toivonut että tehtävät olisi saatu paremmin osumaan yhteen juuri silloin tekeillä olevan java-tehtäväkierroksen kanssa. Ainakin itselleni teoriatehtävien opetuksellinen hyöty jäi aika laihaksi, ja varsinkin käsitekarttoja tehdessä asiat oppi oikeasti vasta myöhemmin koodatessaan. Ehdottomasti yhdyn myös yleiseen mielipiteeseen siitä, että teoriatehtävien painoarvo kurssiarvostelussa on aivan liian pieni suhteessa työmääräänsä.
OLO-sessiot olivat mielestäni kurssin kaksijakoisin osa. Toisaalta oli piristävää että kaiken yksilösuorittamisen keskellä oli mahdollisuus ryhmässä pohtia asioita ja kaikki tapauksetkin olivat ihan mielenkiintoisia. Toisaalta taas OLO-sessioista ei myöskään jäänyt lopulta paljoa käteen ainakaan opittujen asioiden muodossa, eivätkä ne harvat opitut asiatkaan juuri osuneet yhteen ainakaan kyseisenä hetkenä menossa olevan java-tehtävän kanssa.
Jotenkin myös koko ongelmalähtöisen oppimisen konsepti tökki. Avaussessioissa juuri kukaan ei oikeasti tiennyt käsiteltävästä aiheesta paljoakaan, jolloin niistä tarttui mieleen lähinnä mutu-tiedosta koostuva sekava tai jopa väärä kuva käsiteltävästä aiheesta. Purkusessiot taas jäivät kovin pinnallisiksi kokemuksiksi nekin, sillä pelkällä keskustelulla ei saatu tarpeeksi hyvin vaihdettua opiskeltuja tietoja. Post-it-laput ja kaaviot olisivat varmasti tässä vaiheessa paljon enemmän hyödyksi.. Jos avaussessioiden ja purkusessioiden painotusta siis miettisi uudelleen voisi konseptista saada mielestäni huomattavasti tehokkaamman!
Bottiseminaari ja Robottiturnaus olivat ihan hauskoja, mutta niiden oppi-anti jäi mielestäni kovin laihaksi. Ilmeisesti näiden tehtävien tarkoitus olisi opetella koodausprojektin tekoa tiimissä, mutta jotenkin se puoli jäi aika huteralle pohjalle. Olisi ollut asiallista pitää luento siitä, miten tiimikoodaaminen kannattaa toteuttaa. Nyt jokainen ryhmä yritti itse keksiä miten koodin tekeminen yhdessä onnistuisi parhaiten. Esimerkiksi SVN-systeemin käyttäminen (ja sen käytön opettaminen..) näiden tehtävien yhteydessä antaisi varmasti enemmän avuja tulevaisuutta varten.
Eniten kritiikkiä minussa herättää tämä blogi. Mielestäni blogi ei toiminut kurssin loogisena osana, ja siitä tuli lähinnä pakkopullaa muiden suoritusten oheen. Blogi ei pystynyt toimimaan opiskelijoiden keskinäisenä web 2.0-kanavana, vaan tuntui että blogiin piti lähinnä kirjoitella miniesseitä assareiden luettavaksi. Blogin tekemisen motivaatioksi ei riitä vain sen kohtuuttoman suuri osuus arvostelussa. Ja kaiken päälle lätkäistyt portfoliokysymykset olivat mielestäni lähinnä opiskelijoiden kiusaamista 
Kurssin “huipennus” – ohjelmointiprojekti – on myös asia jonka konsepti olisi hyvä miettiä viimein uudelleen. Se, että kieltämättä rankan syksyn jälkeen tulee käyttää joululoma projektin tekemiseen on lähinnä epäinhimillistä ja verottaa varmasti seuraavan kevään kurssisuorituksiakin. Ohjelmointiprojekti sinänsä kuuluu kyllä ohjelmointikurssille, mutta se pitäisi pystyä kokonaisuudessaan pitämään ennen joulua. Aikataulua voisi tiivistää vaikka tiputtamalla viimeisen java-tehtäväkierroksen pois.
Kokonaisuutena olen kuitenkin kurssin sisältöön enimmäkseen tyytyväinen, joskin hieman paha maku jäi suuhun valtavan työmäärän ja sen aiheuttaman jatkuvan stressin ja väsymyksen takia. Kesällä lukiessani postissa tullutta kurssiesitettä en osannut yhtään aavistaa mitä oli tulossa. Vielä ensimmäisten viikkojenkaan aikana en osannut kuvitella mitä hauskaa ostamassani “Selvisin Studio 1:stä”-haalarimerkissä oli, mutta valitettavasti syksyn mittaan jutun juoni valkeni. Nyt kun kaikki on ohi, niin olo on helpottunut.
