Laajuudessaan Studio 1-kurssi taitaa vetää vertoja kaikille muille kursseille koko ihmiskunnan historiassa. Kurssin selkärankana toimineet kahden viikon välein palautetut ohjelmointitehtävät olivat kokonaisuutena varsin onnistuneita. Kuitenkin neljän ensimmäisen tehtävän pohjautuminen aina edellisten varaan alkoi syömään motivaatiota. Ymmärrän, että uusien asioiden esittely on helpompaa, kun pohjaa ei joka kerta tarvitse rakentaa uudestaan. Ensimmäiset tehtävät olisi kuitenkin voinut jakaa kahteen erilliseen kokonaisuuteen. Lisäksi ainakin ensimmäisten viikkojen aikana harjoituksia olisi voinut olla enemmän.
Ohjelmointitehtävien välissä palautetut esseistä/käsitekartoista en itsestään löydä sinänsä mitään vikaa. Ohjelmointi on kuitenkin hyvin konkreettista, ja asioihin tutustuminen ja niiden pohtiminen ilman että niitä kokeilee käytännössä ei välttämättä edistä oppimista parhaalla mahdollisella tavalla. Usein kävi niin, että vasta paljon esseen palauttamisen jälkeen, kun ensimmäisen kerran tarvitsi esseessä käsiteltyä aihetta, ymmärsi mitä oli aikoinaan kirjoittanut. Eikä silloinkaan ainakaan omalla kohdalla tullut sellainen olo, että esseistä olisi ollut olleellista hyötyä. Jotain konkreettista olisi esseiden kirjoittamisen yhteydessä pitänyt tehdä.
Kurssiin sisältyi lisäksi täysin irrallisilta tuntuneet robottiturnaus ja bottiseminaari. Erityisesti robottiturnauksessa kävi varsin pian selväksi, että ryhmän sisällä oli havaittavissa selkeitä tasoeroja, eikä tehtävä mahdollistanut erillisten vastuualueiden jakamista. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että ryhmän edistyneimmät keksivät parhaat ratkaisut ja jo ensimmäisen ryhmätapaamisen jälkeen tuntui että oli täysin yhdentekevää mitä muut ryhmän jäsenet tekivät. Bottiseminaaria varten ryhmän jäsenten oli jo huomattavasti helpompi keskittyä omien ominaisuuksien kehittämiseen. Silti, kurssin laajuuden huomioon ottaen, myös tämä tuntui hieman ylimääräiseltä.
Kurssin alkupuolella kokoontuneet OLO-sessiot mahdollistivat dialogin käymisen ryhmän jäsenten välillä, mutta keskustelujen pysyminen liian abstraktilla tasolla ei ehkä näin vasta-alkajille antanut kovin paljon. Sessiot olisivat voineet käsitellä esimerkiksi tulevana viikonloppuna palautettavassa ohjelmointitehtävässä esille tulleita vaikeuksia. Tosin uudenlaisen oppimistavan esittelynä OLO oli mitä mainioin tuttavuus.
Ehkä kurssin ärsyttävin ja omasta mielestäni kaikkein turhin osio oli tämä blogi, poislukien varsin mielekkäiltä tuntuneet portfoliokysymykset. Jos blogin tarkoitus oli edistää ryhmän jäsenten välistä vuoropuhelua, ei se ainakaan omasta näkökulmasta tuntunut sitä tekevän. Dialogia olisi voinut käydä vaikkapa ircissä sovittuina ajankohtina, vaikkakaan mielestäni sitäkään ei tarvita.
Kurssin huipennus, eli oma ohjelmointiprojekti oli ehkä kurssin mielekkäin osio. Se kokosi hyvin yhteen kaikki kurssilla opiskellut aiheet ja päästi valloilleen luomisen innon, mitä ei aina muissa ohjelmointitehtävissä päässyt toteuttamaan.
Kaiken kaikkea, kurssi oli varsin mielenkiintoinen paketti. Itse ehdottaisin keskittymään konkreettiseen ohjelmointiin ja lisäisin ohjeistettuja harjoituksia. Selkeästi vähemmän ylimääräistä härpäkettä ja kirjoittelua.
